Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittynyt häiriötila, jonka seurauksena ihminen ei palaudu ja voimavarat loppuvat. Työuupumukselle altistavia tekijöitä ovat riittämättömät resurssit, heikot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja sen järjestämiseen sekä ristiriidat työntekijän omien ja työnantajan arvojen välillä.

Tässä Psykopodiaa-podcastin jaksossa keskustelemme työuupumuksesta Pihlajalinnan työterveyspsykologian palvelupäällikkö, työn- ja organisaatioiden erikoispsykologi Susanna Paarlahden kanssa.

Susanna kuvaa työuupumusta kokonaisvaltaisena energiavajeen tilana, jota luonnehtii muun muassa uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne omaa työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Lepo ei enää tunnu virkistävän, aika ei riitä palautumiseen. Työllä ei tunnu olevan merkitystä. Uupunut voi tuntea olevansa huonompi kuin muut työntekijät.

Työuupumuksella on kielteisiä seurauksia työhyvinvoinnille ja terveydelle. Työuupumuksesta voi kuitenkin toipua. Se vaatii usein riittävän palautumisen mahdollistamisen ja uuvuttavien työolosuhteiden muutoksen. Susanna kertoo tähän käytännön vinkkejä ja työkaluja.

Tässä jaksossa pohdimme vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä työuupumus on?
- Millaisia oireita työuupumukseen liittyy?
- Millaiset tekijät altistavat työuupumukselle?
- Millaisissa töissä voi uupua?
- Kuka voi uupua?
- Miten työuupumuksesta voi toipua?
- Miten esimies voi tukea?
- Millaista tukea ja apua on tarjolla?
- Miten työuupumusta voi ennaltaehkäistä?

Työuupumuksesta toipuminen, kirjoittajana Susanna Paarlahti:

Työuupumus on kokonaisvaltainen energiavajeen tila, jossa ylikuormitus tuntuu
- fyysisenä, uupumisasteisena väsymyksenä, josta ei normaalilla levolla enää virkisty tavalliseen tapaan
- emotionaalisena uupumuksena, jossa tunnemaailman värit ovat kääntyneet kaikki harmaiksi, eikä mikään juuri enää innosta, sekä
- kognitiivisena uupumuksena, jossa ajatukset – etenkin itseen liittyvät ajatukset – ovat synkkäsävyisiä, ”en pysty” tai ”mikään ei riitä”

Työuupumuksesta pystyy toipumaan, kunhan
(1) onnistutaan järjestämään olosuhde, jossa kuormittavista asioista irrottautuminen on mahdollista

(2) ei-kuormittavassa asetelmassa saa levättyä niin, että normaali lepo jälleen virkistää ja jaksaa esim. ulkoilla ja harrastaa sekä palata ihmissuhteisiin 

(3) työhönpaluu suunnitellaan sellaiseen asetelmaan, jossa ei ole riskiä uudelleen ylikuormittumiselle; on esim. sovittu määräaikaisesta kokeilusta liittyen työaikaan, vastuualueisiin tai yhteistyökumppaneihin niin, että kuormitus on minimoitu ja mahdollisuudet onnistumisen kokemuksille on maksimoitu

Yleensä toipumisen vaiheissa olennaista on
(1) Malttaa päästää irti ja antautua levolle, vaikkei se tunnu aluksi levolliselta tai siltä, miltä lepo normaalisti tuntuisi. Nyt tilanne ei olekaan ihan tavanomainen. Fysiologiset reaktiot ovat silti tarkoituksenmukaisia – aivan kuin flunssassakin on tarkoituksenmukaista, että nenä vuotaa. Jos se olisi elämäsi ensimmäinen kerta, kun koet flunssan, saattaisit säikähtää holtitonta vuotoa aivojesi suunnasta ja tukehtumisvaaralta tuntuvaa tukkoisuutta. Samalla tavalla nyt saatat turhaan säikähtää dramatiikkaa, joka oireisiisi liittyy, vaikka ne eivät olekaan vaarallisia.

(2) Fyysisen levon käynnistyttyä saattaa käynnistyä uusi vaihe, jolloin tunnepuolella voi tuntua hurjalta – vähän kuin olisi sielu puutunut ja sitten paineen helpotettua alkaisi tunto palata pistellen ja poltellen. Ja aivan kuin jalkojenkin puutumisen kohdalla, ensimmäiset aistimukset eivät ole miellyttäviä, silti kannattaa ottaa pieniä askeleita piittaamatta tuntemuksista. Voit voimien puitteissa tehdä arvojesi mukaisia asioita, vaikka olo tuntuukin oudolta. Jos voit hyväksyä hetkellisen kärsimyksen ja silti sitoutua tekoihin, joilla realisoit arvojasi, huomaat muutamien viikkojen päästä pistelyn helpottavan.

(3) Kun akut alkavat latautua, tulet kokemaan päiviä, jolloin olosi muistuttaa jo ihan normaalia ja sitten päiviä, jolloin